CIMOn Miika Kekki takaisi kaikille kiinnostuneille nuorille tasapuoliset mahdollisuudet saada tietoa kansainvälistymisestä. Ohjauksen asiantuntijoille hän muistuttaa, että kaikkea ei tarvitse tietää.
”On tärkeää, että kaikki kiinnostuneet saisivat tietoa kansainvälistymismahdollisuuksista ja voisivat itse päättää ulkomaille lähdöstä varallisuudesta tai asuinpaikasta riippumatta”, CIMOn vastaava Euroguidance-asiantuntija Miika Kekki sanoo.
Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskuksen CIMOn alainen Euroguidance tukee ohjauksen ammattilaisia kansainväliseen liikkuvuuteen liittyvissä kysymyksissä.
Kekin kuvailema ihanne ei aina toteudu arjen pyörityksessä. Nuoria ohjaavilla opoilla tai työ- ja elinkeinotoimistojen työvoimaneuvojilla voi olla kädet täynnä työtä ilman kansainvälisen liikkuvuuden miettimistäkin.
”Arjessa on priorisoitava. Monelle opolle kansainvälisyys on niin pieni siivu omaa työtään, että se saattaa unohtua kokonaan”, Kekki selvittää.
Jotkut opot ovat myös kiinnostuneempia kansainvälisyydestä kuin toiset. Kaikille ohjaajille kansainvälisyys ei välttämättä ole henkilökohtaisesti tuttua. Toisaalta Kekin mukaan monilla kansainvälisyydestä kiinnostuneilla ohjaajilla on huono omatunto siitä, ettei aika yksinkertaisesti riitä siihen panostamiseen.
Vaikeuksista huolimatta Kekki korostaisi nuoren näkökulmaa. ”Olisi hyvä, että nuorella pysyisi mahdollisimman monta ovea auki.”
KANSAINVÄLISYYS YHÄ TÄRKEÄMPÄÄ
Euroguidance muun muassa tarjoaa neuvontapalveluja, tuottaa julkaisuja ja järjestää täydennyskoulutusta opetus- ja työhallinnossa työskenteleville ohjaajille. Tätä kautta se tukee kansainvälistä liikkuvuutta.
Miika Kekin mukaan kansainvälinen kokemus – tuli se sitten esimerkiksi opiskelu- tai harjoitteluvaihdon kautta – on tulevaisuudessa elintärkeää.
”Ei kukaan kysy sitäkään, pitäisikö ihmisten osata käyttää tietokoneita. Alalla kuin alalla tarvitaan koko ajan enemmän tietoa siitä, mitä Suomen rajojen ulkopuolella tapahtuu.”
Kekki ottaa esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan. ”Alalla on tärkeää olla kokemusta siitä, minkälaista on olla kulttuurisessa vähemmistössä. Sellaista kokemusta ei saa muuten kuin asumalla ulkomailla. Se on hyödyllistä, kun palaa kotimaahan ja kohtaa työssään vähemmistön edustajia.”
Monet nuoret ovat entistä kielitaitoisempia ja ovat matkustaneet paljon ulkomailla. He ovat hyvin oma-aloitteisia esimerkiksi hakeutuessaan opiskeluvaihtoon.
”Tärkeää olisi kuitenkin kannustaa niitä nuoria, jotka periaatteessa olisivat kiinnostuneita lähtemään ulkomaille mutta jotka empivät esimerkiksi sitä, riittääkö heidän kielitaitonsa.”
NIPPELITIETOA EI TARVITSE HALLITA
Yksi keskeisimmistä haasteista sekä ohjaajille että nuorille itselleen on valtava tietomäärä. Erilaisia liikkuvuusohjelmia on lukuisia, ja tieto muuttuu nopeasti.
”Liikkuvuuteen liittyy paljon nippelitietoa. Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse tietää, vaan tärkeintä on, että hallitsee suuret linjat”, Kekki sanoo.
Myös hyvät verkostot auttavat tietotulvan hallintaa. Kekin mukaan esimerkiksi opoa auttaa, jos hän tietää, että naapurikoulussa on joku, jolta voi tarvittaessa kysyä neuvoa.
Myös erilaiset tutkintojen tunnustamisen välineet – kuten Europassi – selkeyttävät tilannetta. ”Ne ovat antaneet yhteisen ’kielen’, eli keinoja tulkita esimerkiksi opintojen sisältöä.”
Kekki kuitenkin ensisijaisesti kannustaisi ohjaajia luottamaan omaan ammattitaitoonsa, kykyynsä auttaa nuoria tekemään valintoja ja tukemaan nuoria ottamaan vastuuta omista päätöksistään.
Joskus nuoret odottavat ohjaajien jopa tekevän päätöksiä heidän puolestaan. Opoja esimerkiksi pyydetään täyttämään hakulomakkeita ulkomaiseen yliopistoon.
Ohjaajat eivät voi tehdä päätöksiä toisen puolesta, mutta nuorten kaipaamaa tukea he voivat antaa.
”Monet nuoret kaipaavat sitä, että joku aikuinen tai asiantuntija hyväksyy päätökset, jotka he ovat jo itse tehneet. Opot tekevät paljon tätä työtä.”
